se on talvi ny!

Olen ihan tyytyväinen lumesta. Vaikka liukkaus vatsan takia hieman pelottaakin. En ole ulkoilma-ihminen kylmillä säillä, mutta kyllä se lumi aina jotenkin saa enemmän ulkoilemaan. Toki koirien kanssa on pakko joka päivä, mutta teen sen mielummin lumen kera.

Tuli tehtyä myös gratinoituja punajuuria. Päälle fetaa ja hunajaa, namnam.

Illaksi voisi kääriytyä vilttiin, kynttilöiden valoon, ehkä vähän herkkuja, blogikierros ja sensemmoista.

Mukavaa viikonloppua!

kirpparikäynti.

Lähdettiin hakemaan pientä isänpäivälahjaa ja semmoinen myös löydettiin.
Mukaan lähti myös pieni matto (1,50e), sandaalit (4e), tytölle saappaat (JK-kenkä KY) kokoa 30 eli pari vuotta menee ennenkun voi käyttää (3e), harmaa nahkavyö (1,20e) sekä kiinalainen muistikirja (0,50e) jollaista muistan äitinikin käyttäneen.

Sitten askartelemaan!

maanantai-asioita.

= aamupalaksi riisipuuroa ja eilen valmistamaani vadelma-mansikkakiisseliä.

= lapsille ulkotamineet päälle ja pihalle.

= kun lapset touhuavat ulkona äiti saa rauhassa katsella kirppistavaroita.

= tilin tilanne ei kovin hyvä, työttömyyskassan käsittelyaika 7vkoa, puolet kärsitty.

= joululahja-asioiden alustavaa suunnittelua. (kyllä, jo nyt...ettei mitään
hetkenmielijohteita tulisi hankittua.)

= päiväruoaksi miehen eilen valmistamaa kasvispullawokkia, pikaisesti paistinpannulla lämmitettynä.(tuli huomattua että ruoka on väreiltään kuin olohuoneemme!)

= jälkiruoaksi mansikkateen jämät ja pari korppua + äidiltä lainaama lehti.

= lapset innostuvat (kiitos postilaatikkoon ilmestyneen lelulehden) kaivamaan
junaradan laatikosta ja nyt on hienot rakennelmat ja kaupunki pystyssä.toistaiseksi sopuisaa.

= tiskivuori, pyykit, pari laatikkoa ja eteiseen kuivuneet mutakokkareet odottavat käsittelyä.

= nuken silmä, lasten kahvikupinkorva ja muutama muu juttu seisovat vieläkin pöydällä liiman toivossa. tänään liimaan ne, ihan oikeasti!

= yläkerrasta kuuluu alkavaa nahistelua, joka yltyy. erotuomaria tarvitaan taas.


p.s viikonloppu koostui Michael Jackson-elokuvasta, rokkikeikasta, herkuttelusta ja eilen katsottiin vielä Rööperiin.

tunnustus.

7 asiaa, joita ette (ehkä) tiedä minusta:



* En ole tippaakaan hiekkalaatikonreunallaistuja-äiti. Keksin vaikka mitä tekosyitä ettei minun tarvitsisi mennä leikkipuistoihin. Kyllästyn siellä helposti ja kylminä vuodenaikoina jäädyn pystyyn hetkessä. Inhoan myös olla pakosti sosiaalinen, jos sinä päivänä ei vaikka kiinnostaisikaan. Menetän yleensä myös (pääni sisällä) hermoni joihinkin vieraisiin lapsiin.
Mielummin käyn lasten kanssa kävelemässä luonnossa ja tutkimassa paikkoja. Haaveilen myös sellaisesta lastenpuistosta keskellä luontoa, jossa olisi majoja, pieniä työkaluja ja lapset voisivat vapaasti toteuttaa itseään ilman valmiita hökkeleitä ja pönöttämisiä.



* Olen helposti kaavoihinkangistuva. Säännöllisyys ja tiettyjen asioiden toistuminen saavat oloni turvalliseksi ja silloin on helpompi olla järjestelmällinen. En silti koe olevani tylsä tai tympääntynyt.
Hyvä esimerkki tästä on ruokaostokseni -kassini sisältö on aina samannäköinen, en innostu uusista tuotteista ellei nyt ekologisia juttuja lasketa.

* Pelkään pimeää, en voi katsoa trillereitä/kauhuelokuvia, enkä avaa ovea ellen tiedä kuka on tulossa. Pelottavista leffoista olen säikkynä useita viikkoja ja elokuvan jälkeen mieheni joutuu saattamaan minut vessaan :D Hulluahan se on, mutta minkäs teet!



* En osaa kuoria/en ole koskaan yrittänyt kuoria mitään hedelmää tai juuresta pelkällä veitsellä. Olen siis käyttänyt aina kuorimaveistä. Olisikohan aika jo opetella, vaikka 3-kymppisiä ennen?



* Elin 5 vuotta väkivaltaisessa parisuhteessa. Paljon henkistäväkivaltaa, jonkinverran lievää fyysistä. Tämä on vaikuttanut paljon luonteeseeni, etenkin kun olin silloin vasta nuori aikuinen, epävarma ja sinisilmäinen.
Toisaalta kokemus on vahvistanut paljonkin, toisaalta myös olen herkempi monissa asioissa.
Olen päässyt puhumalla, puhumalla, puhumalla ja vielä monta kertaa avoimesti puhumalla pahimmista yli.




* Nalkutan leikkele-ym. muovipakkauksista miehelleni. Itse en ko.tuotteita edelleenkään käytä ja suon toki muille perheenjäsenille syödä mitä tykkäävät, mutta vihaan niitä pakkauksia. Harmi kun niin harvoissa kaupoissa voi ostaa suoraan tiskiltä.

* En ole tulisenruoan ystävä, vaikka kuinka haluaisin. En vaan kertakaikkiaan pysty niitä syömään. Hiki pukkaa jo turkinpippurista (joita tekee mieli juuri nyt raskaana), jostain todella chilisestä joutuisin varmaan vatsahuuhteluun.
Syön muutenkin kaiken mieluiten hyvin naturellina ja raakana.


Sain tämän Kreativ blogger-tunnustuksen Kaisalta Kiitän!

Olen huono ottamaan näitä tunnustuksia vastaan ja vielä huonompi lähettämään niitä eteenpäin, mutta vastatkoon ken tahtoo.

Ohjeet: Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen / Kopioi kuva ja liitä blogiisi / Laita linkki keneltä sait tunnustuksen / Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä / Anna tunnustus seitsemälle / Linkitä nämä blogissasi / Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

(ja mullei ole nyt sitä kuvaakaan...)

skushonnoje moloko ja vähän lisää aavikkomeinikiä.

Tein eilen kauraleseistä ja spelttijauhoista murotaikinan. Päälle mustikoita, ananasta, vaniljasokeria sekä ystävän tuomaa Venäjän tuliaista, kondensoitua maitoa, skushonnoje molokoa (lempinimeltään skushonkaa). Paksu maito maistuu mielestäni hiukan toffeelta. Olisi sopinut piiraan päälle myös vasta uunin jälkeen, mutten uskaltanut syödä ilman kuumentamista (kun en itseasiassa muistanut mitä tuo tarkalleen ottaen edes on, enkä osaa venäjää).
Miten ihana purkki! Miksei Suomessa...??


Sitten toisiin maisemiin. En muista olenko kertonut tästä "aavikko-faniudestani"? No, siis tämä rakkaus kaikkiin kameli-beduiini-ym. juttuihin on saanut alkunsa koirieni alkuperästä. Salukithan ovat yksi maailman vanhimmista koiraroduista ja ovat olleet tuhansia vuosia hyvin arvostettuja Lähi-Idässä. Beduiinit ovat käyttäneet tätä kestävää ja nopeaa rotua metsästykseen.
"Maailma on muuttumassa, hiekka-aavikoiden ylväiden metsästäjien, beduiinien, elinolot kapenevat ja he elävät tänä päivänä usein köyhinä ja syrjittyinä. Metsästyskään ei ole kaikkialla enää sallittua. Mutta saluki on yhä arvossaan. Vaikka beduiini olisi työtön ja maaton, miehen kunnia on yhä kiinni siitä, kenellä on nopein koira."
Lainaus ja lisää asiasta löytyy täältä .
Nämä meidän tyttösten suku on suoraan aavikoilta. Kahilahin vanhemmat ovat molemmat syntyneet Syyriassa. Salman sukujuuret ovat Iranissa.

vakio aamunäkymät.

Koivu on tiputtanut, muutamaa keltaista vimmatusti vipattavaa lukuunottamatta kaikki lehtensä. Nokkoset ovat muuttuneet tummanruskeiksi ja kippuraisiksi, mielestäni silti kauniiksi.

Orava-kaveri tekee hurjia loikkia kuusessa ja piilottelee evästä talven varalle. Harakka yrittää selvästi ärsyttää iloisesti keikkuvaa kurrea ja tekee syöksyjä sitä kohti.

Fasaani-herra tepastelee, nokkii ja rääkyy säikähtäessään, kuten joka aamu samassa kohtaa. (Lauantai-aamuna mieheni rääkäisi ikkunasta takaisin ja niillä kahdella oli selvästi jonkinasteinen keskustelu meneillään.Mieheni on myös erikoistunut ääntelemään lampaiden kanssa!)

Koirat katselevat valppaina, mutta hiljaa tätä joka-aamuista aamuohjelmaa ja lapsetkin jo tietävät odottaa fasaanin ja muiden eläimien saapumista.

Ihan kiva aamu-tv meillä!

harmaana päivänä.

Aamu alkoi puolukkapuurolla, teellä ja Aura-hapankorpuilla kuunnellen ja katsellen suorana tätä (Eräs onnellinen sai muuten liput Suomen keikalle!)

Kävimme myös kuuntelemassa masumatkaajan sydänääniä ja toteamassa että kaikki on niinkuin pitääkin.

Harmaa sää ei lannista- päinvastoin! Suitsukkeet ja kynttilät palavat, uusi teemaku on hautumassa ja kotona on tunnelmallista (+sekamelska!)